Pukalan virkistysmetsä

Toukokuun puolessa välissä 2018 kesä alkoi todenteolla, aurinko paistoi taivaalla ja ilma lämpeni. Pakko siis päästä metsään. Nyt kolutaan näitä lähialueen alueita. Automatka pitäisi pysyä kohtuullisena.

Siinä nettiä selaillessa mieheni löysi Oriveden länsipuolella sijaitsevan Pukalan virkistysmetsän. Auton nokka kiiruusti kohti Orivettä. Nyt mennään virkistyyn.

Mapsi näytti matkaa olevan noin 80 km ja aikaa menisi noin tunti. Lopussa kuitenkin tie kapeni ja kapeni, joten rupesi tuntumaan ettei ikinä päästä perille asti. Sitten onneksi näkyi ehkä Roninmaan parkkipaikka, joten saatiin auto ehjänä perille asti. Tänne oli vähän vaikea löytää näin ensikertalaisena.

Lähdimme kiertämään reittiä Pukalan laavulle päin. Pienen tovin käveltyä saavuimmekin laavulle. Todella hieno paikka muuten. Siinä ihan lähellä oli pieni saari, johon oli tehty puinen silta rappuineen. Mahtava yöpymispaikka, jos alueella aikoisi yöpyä. Me nyt kuitenkin oltiin vasta alkutaipaleella, joten edes evästaukoa ei tarvinnut tässä kohtaa pitää. Nautimme siis hetken vaan hienoista maisemista ja jatkoimme matkaa.

Tämä ryhmä rämä oli näkemisen arvoinen, pienin kantoi isoa rinkkaa ja me muut mentiin kevyesti ilman ylimääräistä taakkaa. Ei, meillä ei ollut tarkoitus rääkätä pienintä, vaan poikamme testasi uutta rinkkaa keskikesän vaellusta varten. Myös vähän aika sitten ostamamme GPS oli testissä.

Ostimme käytettynä tälläsen Garminin GPS:än, joka tuo pientä turvaa tälläsille, jotka on aina hukassa. Juu, ei varmaan reissua, etteikö aina vähän olla eksytty. Kotiin ollaan onneksi aina lopulta löydetty. Tähän oli juuri netistä yritetty päivittää uudempaa karttaohjelmaa ja voin kertoa, ei onnistunut. Joten GPS tarvii vielä vähän säätöö. Mutta siitä jiskus myöhemmin.

Näillä lähialueilla meillä on karttana vaan netistä tulostettu suuntaa antava kartta. Pidemmillä reissuilla kannattaakin olla jo alueen parempi kartta. Puhelimen maastokarttakin on kovassa käytössä, mutta se ei saa olla reissun ainoa kartta, koska kuuluvuus voi olla huono näissä lähimetsissäkin. Meillä ainakaan netti ei aina toimi moitteetta.

Alueella on paljon pieniä syviä järviä tai lampia ja maasto on miellyttävää kulkea.
Jatkoimme siis Valkealahden kautta, ohi Lililammin vähämusturin leiripaikalle.  Tässä kohdin oli jo kova nälkä ja etsittiinkin jo sopivaa leiripaikaa. Me kuitenkin tykätään kokkailla rauhassa ja koska meillä on omat keittiöt mukana, emme tarvitse nuotiopaikka. Jatkoimme siis matkaa.

Löysimme hyvän mäennyppylän ja virittelimme riippukeinun ja kokosimme kesäkeittiömme. Tällä kertaa mukana oli risukeitin, joten puut pesään ja vesi kiehumaan. Eväänä oli kaapista löytyneet kuppi nuudelit, jotka ei oikein natsannut. Ensi kerralla todellakin jotain muuta. Jälkiruoaksi vaahtokarkkeja.

Risukeittimen hankittuamme taukomme ovat pidentyneet ja olemme näin päässeet paremmin perille tämän retkeilyn saloihin.  Ei ole tarkoitus suorittaa, vaan olla ja nauttia luonnosta, suosittelen kokeilemaan. Aikamme lokoiltua jatkoimme matkaa.

Tässä kohdin olimmekin jo reilusti yli puolivälin ja kohta saavuimmekin autolle. Ja nyt samaa reittiä kotiin. Tai ainakin niin luulimme. Mapsi ohjasi meidät aivan eri tietä kotiin. Kiltisti lähdimme ajamaan ohjeiden mukaan, kunnes tie oli niin huonossa kunnossa, että oli pakko tehdä u-käännös. Kotimatka kestikin näin vähän kauemmin, mutta löysimme kuitenkin vihdoin reitin kotiin.

Minä olen nähnyt 
auringon ja pilvet ja tuulen
ja vihreän maan ja minä
voin koska tahansa
kutsua ne sydämestäni 
esiin - 

- Saima Harmaja -