Lumottuna Lapista 2017
Ylläs / Norja 2017
Viikko oli Ylläksellä retkeilty, joten jotain muutakin oli keksittävä. Säät ei oikein suosinut ja vettä ropisikin joka päivä.
Sitten säätiedotus lupasi lähes kaksi päivää ilman vettä. Auto pakattiin kiireesti ja Fordin nokka kohti pohjoista. Nyt lähetään ulkomaille....Norjaan. Ensin kohteena Alta, jonne ajeltiin hienoja vuoristoteitä. Tie oli kapea, mutta maisemat upeat.
On jännä, kuinka maisemat muuttuvat, kun päästiin Norjan puolelle. Tunturit oli jylhempiä ja tiet kapeampia. Vähän välillä jopa pelotti, kun vastaan tuli autoja, oli se tie vaan niin kapea.
Altan jälkeen matka jatkui jäämeren rannikkoa pitkin Kilpisjärvelle. Nyt tunturit näytti jo vuorilta. Näkymät rupeaa olemaan aikas komiat. Lunta lähes kaikkien tuntureiden huipuilla. Jos Suomen tuntureilla tuli katsoessa mieli kiivetä huipulle, niin näitä vuoria ei ensimmäisenä tehnyt mieli valloittaa. Näitä oli kyllä upea katsella ja nyt olimmekin ihan vaan autoretkellä. Matkalla pysähdyttiin katsomaan hienoja maisemia.
Illalla saavuttiin Kilpisjärvelle, jossa yövyttiin pienien koivujen kupeessa. Huomenna olisi tarkoitus huiputtaa Saana. Aamulla kömmittiin pirteänä teltasta ja aloitettiin Saanan valloitus.
Kuvitelmat kevyesti ja nopeasti rappusia pitkin huipulle osoittautui vääräksi. Juu rappuset kyllä oli, mutta kyllä niissä kiipeämistä oli ihan kunnolla. Useampi tunti kului ylös menemisessä. Ja huipulla tuulee aina. Nytkin tuuli oli niin kova ettei pystyssä meinannut pysyä. Oikeasti vähän pelotti ottaa kuvia, kun tuuli niin kovasti. Itse en ole ikinä ollut noin kovassa tuulessa aikaisemmin.
Alaspäin mentäessä tuulikin tyyntyi ja oli mahdollista nauttia upeista maisemista. Tuntureita silmän kantamattimiin. Oli kyllä vaivan arvoista kiivetä korkeuksiin.
Ehkä vähän yllätti reitin suosio, koska ihmisiä oli paljon liikenteessä, mutta kannatti huiputtaa tämäkin tunturi.
Siitä sitten jatkettiin takaisin Ylläkselle. Ja koska Suomen puolella isot tietyöt, niin ajeltiin Ruotsin puolelta kivaa pikkutietä takaisin.
Vielä oli muutama päivä aikaa lomasta Ylläksellä, ja päätimmekin poiketa myös Levillä. Ensin syömään poronköristystä paikalliseen ravintolaan ja sieltä päiväretki Kätkätunturille.
Valitsimme reitin ihan sillä, kun olimme hiihtelemässä näissä maisemissa muutama vuosi sitten. Oli kiva nähdä tuttuja reittejä kesäasussa ja samalla muistella talvista reissua. Kiva reissu ja lopuksi kävimme vielä Levin huiputtamiseen, tosin autolla. Etsimme pari geokätköä ja palasimme majapaikkaan Ylläkselle.
Teuravuoman telatie käytiin käppäilemässä yhtenä sumuisena ja sateisena päivänä. Kurtaikosta aloitettiin ja käytiin Särkilehdon laavulla syömässä eväät.
Telatie oli pääosin pitkostettu ja se kulkee tasaisella suoalueella. Nyt osa pitkospuista oli remontissa, joten oli osittain mutaista touhua. Mutta kyllä tuokin oli käymisen arvoinen paikka. Jatkuvien tuntureiden kiipeemisen vastapainoksi välillä tasaista suomaastoa. Ja se rauha, ei ketään missään.
Tekemisen puute ei vaivannut Ylläksellä. Geokätköilyn lisäksi kävimme heittämässä kierroksen frisbeegolfia. Vielä olisi voinut vuokrata pyörät ja näin pidentää retkiä. Tai vaikka hemmottelupäivä kylpylässä, mutta kaikkea ei vaan ehdi. Ja niin se kaksi viikkoa Lapissa 2017 oli takana. Parasta stressin poistoa!
Tänne palataan vielä!
Viikko oli Ylläksellä retkeilty, joten jotain muutakin oli keksittävä. Säät ei oikein suosinut ja vettä ropisikin joka päivä.
Sitten säätiedotus lupasi lähes kaksi päivää ilman vettä. Auto pakattiin kiireesti ja Fordin nokka kohti pohjoista. Nyt lähetään ulkomaille....Norjaan. Ensin kohteena Alta, jonne ajeltiin hienoja vuoristoteitä. Tie oli kapea, mutta maisemat upeat.
On jännä, kuinka maisemat muuttuvat, kun päästiin Norjan puolelle. Tunturit oli jylhempiä ja tiet kapeampia. Vähän välillä jopa pelotti, kun vastaan tuli autoja, oli se tie vaan niin kapea.
Altan jälkeen matka jatkui jäämeren rannikkoa pitkin Kilpisjärvelle. Nyt tunturit näytti jo vuorilta. Näkymät rupeaa olemaan aikas komiat. Lunta lähes kaikkien tuntureiden huipuilla. Jos Suomen tuntureilla tuli katsoessa mieli kiivetä huipulle, niin näitä vuoria ei ensimmäisenä tehnyt mieli valloittaa. Näitä oli kyllä upea katsella ja nyt olimmekin ihan vaan autoretkellä. Matkalla pysähdyttiin katsomaan hienoja maisemia.
Illalla saavuttiin Kilpisjärvelle, jossa yövyttiin pienien koivujen kupeessa. Huomenna olisi tarkoitus huiputtaa Saana. Aamulla kömmittiin pirteänä teltasta ja aloitettiin Saanan valloitus.
Kuvitelmat kevyesti ja nopeasti rappusia pitkin huipulle osoittautui vääräksi. Juu rappuset kyllä oli, mutta kyllä niissä kiipeämistä oli ihan kunnolla. Useampi tunti kului ylös menemisessä. Ja huipulla tuulee aina. Nytkin tuuli oli niin kova ettei pystyssä meinannut pysyä. Oikeasti vähän pelotti ottaa kuvia, kun tuuli niin kovasti. Itse en ole ikinä ollut noin kovassa tuulessa aikaisemmin.
Alaspäin mentäessä tuulikin tyyntyi ja oli mahdollista nauttia upeista maisemista. Tuntureita silmän kantamattimiin. Oli kyllä vaivan arvoista kiivetä korkeuksiin.
Ehkä vähän yllätti reitin suosio, koska ihmisiä oli paljon liikenteessä, mutta kannatti huiputtaa tämäkin tunturi.
Siitä sitten jatkettiin takaisin Ylläkselle. Ja koska Suomen puolella isot tietyöt, niin ajeltiin Ruotsin puolelta kivaa pikkutietä takaisin.
Vielä oli muutama päivä aikaa lomasta Ylläksellä, ja päätimmekin poiketa myös Levillä. Ensin syömään poronköristystä paikalliseen ravintolaan ja sieltä päiväretki Kätkätunturille.
Valitsimme reitin ihan sillä, kun olimme hiihtelemässä näissä maisemissa muutama vuosi sitten. Oli kiva nähdä tuttuja reittejä kesäasussa ja samalla muistella talvista reissua. Kiva reissu ja lopuksi kävimme vielä Levin huiputtamiseen, tosin autolla. Etsimme pari geokätköä ja palasimme majapaikkaan Ylläkselle.
Teuravuoman telatie käytiin käppäilemässä yhtenä sumuisena ja sateisena päivänä. Kurtaikosta aloitettiin ja käytiin Särkilehdon laavulla syömässä eväät.
Telatie oli pääosin pitkostettu ja se kulkee tasaisella suoalueella. Nyt osa pitkospuista oli remontissa, joten oli osittain mutaista touhua. Mutta kyllä tuokin oli käymisen arvoinen paikka. Jatkuvien tuntureiden kiipeemisen vastapainoksi välillä tasaista suomaastoa. Ja se rauha, ei ketään missään.
Tekemisen puute ei vaivannut Ylläksellä. Geokätköilyn lisäksi kävimme heittämässä kierroksen frisbeegolfia. Vielä olisi voinut vuokrata pyörät ja näin pidentää retkiä. Tai vaikka hemmottelupäivä kylpylässä, mutta kaikkea ei vaan ehdi. Ja niin se kaksi viikkoa Lapissa 2017 oli takana. Parasta stressin poistoa!
Tänne palataan vielä!
Kommentit
Lähetä kommentti