Mielenrauhaa luonnosta

 Toukokuussa 20.päivä 2018 polkumme johti Laipaamaan metsäalueelle Pälkäneelle. Tämä helmi löytyi taas nettiä selaamalla, kriteerinä oli taas kohtuullisen ajomatkan päästä kotoa oleva rauhallinen alue. Automme suuntasi siis Pälkänettä kohden. Tällä kertaa mapsi osoitti tien kohtuullisen kivuttomasti. Nykyään olemme vähän skeptisiä mapsin ajo-ohjeita kohtaan. Tästä esimerkkinä viimekertaisen tien huono kunto, vaikka kyllähän sieltäkin oltaisiin kotiin päästy, maasturilla tai traktorilla. Tähän vielä muistutus, että osoitteeksi ei kannata laittaa pelkästään kansallispuiston nimeä. Jokunen vuosi sitten olimme matkalla Helvetinjärvelle ja laitoin sitten fiksuna ihmisenä osoitekenttään lyhyesti ja ytimekkäästi Helvetinjärven kansallispuisto. Ja niin me olimme keskellä puistoa, autolla. Kannattaa siis ottaa selville paikan parkkipaikan osoite, pääsee paremmin perille. Mutta nyt Laipaamaalle.  Siellä oli  kolme opastettuja reittiä ja kaikille niistä kannattaa lähteä...

Toukokuun puolessa välissä 2018 kesä alkoi todenteolla, aurinko paistoi taivaalla ja ilma lämpeni. Pakko siis päästä metsään. Nyt kolutaan näitä lähialueen alueita. Automatka pitäisi pysyä kohtuullisena. Siinä nettiä selaillessa mieheni löysi Oriveden länsipuolella sijaitsevan Pukalan virkistysmetsän. Auton nokka kiiruusti kohti Orivettä. Nyt mennään virkistyyn. Mapsi näytti matkaa olevan noin 80 km ja aikaa menisi noin tunti. Lopussa kuitenkin tie kapeni ja kapeni, joten rupesi tuntumaan ettei ikinä päästä perille asti. Sitten onneksi näkyi ehkä Roninmaan parkkipaikka, joten saatiin auto ehjänä perille asti. Tänne oli vähän vaikea löytää näin ensikertalaisena. Lähdimme kiertämään reittiä Pukalan laavulle päin. Pienen tovin käveltyä saavuimmekin laavulle. Todella hieno paikka muuten. Siinä ihan lähellä oli pieni saari, johon oli tehty puinen silta rappuineen. Mahtava yöpymispaikka, jos alueella aikoisi yöpyä. Me nyt kuitenkin oltiin vasta alkutaipaleella, joten edes evästa...

Kesä, kesä, kesä....ihana kesä. Kevät ja kesä on mielestäni retkeilyn kulta-aikaa. Ajattelinkin kirjata ja kerätä tietoa tehdyistä retkistä tähän blogiin. Kommelluksia on sattunut, onnistumisia koettu ja saanut huomata Suomen luonnon kauneuden. Jo tossa alkukeväästä lumien vielä ollessa maassa kaivoimme reput vintiltä pölyttymästä. Tästä se alkaa paras retkeilykesä  ikinä, toivottavasti. Auton nokka kohti Tammelaa ja Liesjärven kansallispuistoa. Matkaan lähdettiin Kopinlahden parkkipaikalta tarkoituksena kiertää kyynärharjua pitkin siltalahden tulipaikalle ja siitä hyypiönkalliolle ja takaisin autolle. Erilaista ja uutta verrattuna viime kesän samaan reittiin antoi jäällä kävely. Pakkasta oli vielä reippaasti, joten jäät olivat paksuja ja niitä pitkin uskalsi kävellä. Pienet kumahtelut jään alta antoi pienen lisäjännitysen retkelle. Aurinkoinen keli kuitenkin suorastaan veti jäälle. Talvisella reitillä ruoka ja nokipannukahvit maistui erityisen hyviltä. Enn...