Takaisin luontoon

Kesä, kesä, kesä....ihana kesä. Kevät ja kesä on mielestäni retkeilyn kulta-aikaa. Ajattelinkin kirjata ja kerätä tietoa tehdyistä retkistä tähän blogiin.

Kommelluksia on sattunut, onnistumisia koettu ja saanut huomata Suomen luonnon kauneuden.

Jo tossa alkukeväästä lumien vielä ollessa maassa kaivoimme reput vintiltä pölyttymästä. Tästä se alkaa paras retkeilykesä  ikinä, toivottavasti. Auton nokka kohti Tammelaa ja Liesjärven kansallispuistoa.

Matkaan lähdettiin Kopinlahden parkkipaikalta tarkoituksena kiertää kyynärharjua pitkin siltalahden tulipaikalle ja siitä hyypiönkalliolle ja takaisin autolle.

Erilaista ja uutta verrattuna viime kesän samaan reittiin antoi jäällä kävely. Pakkasta oli vielä reippaasti, joten jäät olivat paksuja ja niitä pitkin uskalsi kävellä. Pienet kumahtelut jään alta antoi pienen lisäjännitysen retkelle. Aurinkoinen keli kuitenkin suorastaan veti jäälle.

Talvisella reitillä ruoka ja nokipannukahvit maistui erityisen hyviltä. Ennen me otettiin evääksi kahvit termarissa ja valmiit voileivät pussista. Ja ehkä vähän pähkinöitä ja suklaata lisänä.

Nykyään meillä kulkee mukana joko risukeitin tai kaasukeitin, riippuen metsäpalovaroituksista. Joten pannukahvit tulee keitettyä päiväretkilläkin ja jonkin sortin lämminruoka tehtyä.
Tämä on vielä pitkälti pussikeitto ja nuudeli tasolla, mutta koko ajan kehitystään ja opitaan lisää.

Luonnossa tuo ruoka maistuu hyvin, joten ruokaa on hyvä varata reilummin. Tässä itsellä on ollut opettelemista. Tällä reissulla opino että pelkkä hernekeittopurkki ei riitä, lisäksi tarvii leipää. Ruuasta ja vedestä ei kannata tinkiä.

Retki itsestään onnistui hyvin, sää oli mitä mainioin ja oli hauska huomata että sama paikka talvella on ihan uusi kokemus.

Reput saa jäädä esille odottamaan uusia kevään reittejä.

Pelkkä eläminen ei riitä; tarvitaan auringonpaistetta, vapautta ja pieni kukka. -H.C. Andersen