Laipanmaan metsäalue

 Toukokuussa 20.päivä 2018 polkumme johti Laipaamaan metsäalueelle Pälkäneelle. Tämä helmi löytyi taas nettiä selaamalla, kriteerinä oli taas kohtuullisen ajomatkan päästä kotoa oleva rauhallinen alue.

Automme suuntasi siis Pälkänettä kohden. Tällä kertaa mapsi osoitti tien kohtuullisen kivuttomasti. Nykyään olemme vähän skeptisiä mapsin ajo-ohjeita kohtaan. Tästä esimerkkinä viimekertaisen tien huono kunto, vaikka kyllähän sieltäkin oltaisiin kotiin päästy, maasturilla tai traktorilla.

Tähän vielä muistutus, että osoitteeksi ei kannata laittaa pelkästään kansallispuiston nimeä. Jokunen vuosi sitten olimme matkalla Helvetinjärvelle ja laitoin sitten fiksuna ihmisenä osoitekenttään lyhyesti ja ytimekkäästi Helvetinjärven kansallispuisto. Ja niin me olimme keskellä puistoa, autolla. Kannattaa siis ottaa selville paikan parkkipaikan osoite, pääsee paremmin perille.

Mutta nyt Laipaamaalle.  Siellä oli  kolme opastettuja reittiä ja kaikille niistä kannattaa lähteä Rajalan kämpältä.  Valitsimme reilun kymmenen kilometriä olevan Hirvijärven-kierroksen, ja yhdistimme siihen vielä luontopolun. Koska päivä oli jo pitkällä ja aamupala kulutettu, pidettiin eka pysähdys Iso-Laipan rannalla. Ripustettiin riippukeinu, pistettiin hernekeitto tulemaan ja kahvivetet kiehumaan.

Maisemat olivat mitä upeimmat viettää vapaapäivää. Mutta ei auta, matkan oli jatkuttava. Seuraavaksi Pihtilammen luonna oli upea leiripaikka, jos yöpyä pitäisi, se voisi olla juurikin tämä. Nyt kuitenkin edellisestä tauosta oli niin lyhyt aika, joten katselimme vain paikat läpi ja jatkoimme matkaa.

Haastavin osuus on  Ison Hirvijärven eteläpuolella. Siellä reitti nousee Korppivuorelle ja paikoin polku on vaikeakulkuinen. Jyrkimmässä kohdassa oli portaat. Patikoimme Iso-Hirvijärven rantaa Laurilanvuorelle. Lopuksi vielä kierrettiin luontopolun loppuosa.

Metsässä suorastaan huokui puhdas ilma ja siitä todisteena puissa roikkui valtavia naavatupsuja.

Maasto oli monimuotoista, oli pieniä järviä, jykevää metsää, hakkuu aluetta, oli jyrkännettä, suota ja taukopaikkoja riitti. Toinen tauko pidettiinkin metsän siimeksessä luonnon ääniä kuunnellen. Reitti oli ihanan rauhallinen, siis parasta stressinpoistoa. En  voi muuta kuin suositella. Ja vielä jäi seuraavaan kertaan Elamon kierros.


Luonto on Jumalan taidetta. - Dante Alighieri