Toijalan luontopolku

Toijalan luontopolku helmikuussa 2019 talvipäivänä.

Lähdin vapaapäivän kunniaksi ulos syömään. Matkaseura oli mitä parhainta, kun yksin tallustelin läheiselle luontopolulle.

Sää antoi vähän lisähaastetta, kun kaikki jalkakäytävät olivat aivan jäässä. Nastat jalkaan ja sauvat mukaan.

Vähän jännitti kuinka tässä käy, kun en ollut varma polun kunnosta näin talvella. Mutta turhaan, aina on joku muukin metsään menijä. Tossua toisen eteen siis.

Aikaisemmin olen kävellyt tämän luontopolun vain kesäaikaan ja täytyy tunnustaa, että siitä on jo aikaa muutama vuosi. Mielestäni tämä ei ole niitä parhaita paikkoja nauttia luonnonrauhasta, kun sijaitsee aivan moottoritien kupeessa.
Mutta annetaan mahdollisuus...

Opasteet oli uusittu siitä kiitos tekijöille. Muuten luontopolun tietynlainen hohto puuttui, kun pitkospuut olivat lumen peitossa  ja moottoritienmeteli tuntui korvissa. Loppupätkällä äänet vähän hiljeni ja pari lintuakin yritti sirkuttaa.

Lintutornilla on hyvä katsella maisemia ja siinä pöydän ääressä onnistuu vaikka eväitten syönti. Itse kuitenkin ajattelin kävellä Kangassaaren laavulle asti keittoni kokkaamaan.

Loppupätkän polku olikin tallaamaton, joten oikaisin sataman kautta. Siellä muutama pilkkijä istui järven jäällä kalasaaliin toivossa.

Laavulle päästyäni tuulikin aika lailla ja en ruvennut isoa nuotiota tekemään. Toki tuli olisi lämmittänyt, mutta lämmitin vedet mukana olevalla risukeittimellä. Siinäkin oli vähän haastetta tuulen takia, mutta sain kun sainkin vedet keitettyä.

Purevan ja kylmän tuulen vuoksi söin keittoni ja jälkkäri kahvini laavun suojassa. Siltikin kylmä jämähti jäseniin. Paluumatkalle jätinkin taukotakkini päälle ja menikin pitkä tovi ennen kuin lämpesin niin, että tohdin riisua sen. Kyllä kerrospukeutuminen on ainoa oikea tapa Suomen talvessa.

Tulihan luontopolku käveltyä näin talvellakin, ja ruuhkaa ei ollut. Ensi kerralla kuitenkin suuntaan kyllä rauhallisimpiin maastoihin. Tai ainakin korvatulpat mukaan....