Nokia, Kaakkurinjärvet
Nokia, Kaakkurinjärvet
Kauniina syksyisenä päivänä, lokakuun 14. 2018.
Nyt jalka on kunnossa ja uskaltaa vihdoin lähteä retkeilemään. Kohde valikoitui nettiä selaamalla ja tarkoitus oli löytää retkikohde melko läheltä. "Kaakkurijärvet on erämainen luonnontilaisten pienten järvien ja lampien kokonaisuus, joka sijaitsee Nokialla." Tämä kuulosti todella hyvältä.
Lähin osoite lähtöpisteeseen Pinsiöntie 340, 37130 Nokia, se siis mapsiin ja menoksi. Tässä kohden reput oli jo pakattu ja odottivat vaan kantajaa.
Perille päästyämme huomasimme monen muunkin tulleen nauttimaan luonnon rauhasta. Sää suosi oikein toden teolla. Autoja oli tienvierustat täynnä ja itsekkin ajoimme vähän pidemmälle mihin alunperin olimme ajatellut. Täällä onneksi riitti reittejä. Kunnon karttaa emme netistä löytäneen, mutta jonkinlainen paperi oli mukana, meillä kun on taipumusta vähän eksyä. Toki meillä on mukana kännykkä ja siihen ladattu maastokartta, ja siihen on jouduttu turvautumaan useamman kerran.
Upeassa säässä lähdimme polkua eteenpäin. Kohti saaristoa ja Kalliojärveä. Alueella oli selvät polut ja maasto oli metsäistä ja vesistöjen määrä runsas.
Meidän reitti kulki ohi Heinijärven, Porrasjärven vierestä kohti Kalliojärveä. Reitti oli ihastuttava. Ja vaikka autoja oli tienpenkat täynnä lähtiessämme, niin montaakaan muuta kulkijaa emme nähneet.
Kalliojärven päässä pidimme pidemmän ruokatauon. Virittelimme risukeittimen ja teimme ruuan ja nokipannukahvit. Näin pitemmälle tauolle ripustamme myös riippukeinun, niin siinä voi sitten joku meistä istua.
Tästä pyörsimme sitten takaisin, kun emme uskaltaneet lähteä järveä kiertämään, kun maastokartta ei siellä selviä polkuja näyttänyt. Jälkeenpäin netistä luettuamme huomasimme että järven olisi myös voinut kiertää. Tämä vähän harmitti, mutta onhan yksi syy lisää taas palata tähän paikkaan.
Paluumatkalla rupesimme vähän oikomaan, ja eksyimme tietysti vähän. Ei niinkään, ettemme olisi tienneet missä suunnilleen olemme, mutta maasto oli vähän huonokulkuista ja rämpimiseksihän se meni. Mutta tämä on niin tuttua, ettei enään edes yllätä...
Paikka kuitenkun oli mitä mainioin päiväretkikohde.
Kauniina syksyisenä päivänä, lokakuun 14. 2018.
Nyt jalka on kunnossa ja uskaltaa vihdoin lähteä retkeilemään. Kohde valikoitui nettiä selaamalla ja tarkoitus oli löytää retkikohde melko läheltä. "Kaakkurijärvet on erämainen luonnontilaisten pienten järvien ja lampien kokonaisuus, joka sijaitsee Nokialla." Tämä kuulosti todella hyvältä.
Lähin osoite lähtöpisteeseen Pinsiöntie 340, 37130 Nokia, se siis mapsiin ja menoksi. Tässä kohden reput oli jo pakattu ja odottivat vaan kantajaa.
Perille päästyämme huomasimme monen muunkin tulleen nauttimaan luonnon rauhasta. Sää suosi oikein toden teolla. Autoja oli tienvierustat täynnä ja itsekkin ajoimme vähän pidemmälle mihin alunperin olimme ajatellut. Täällä onneksi riitti reittejä. Kunnon karttaa emme netistä löytäneen, mutta jonkinlainen paperi oli mukana, meillä kun on taipumusta vähän eksyä. Toki meillä on mukana kännykkä ja siihen ladattu maastokartta, ja siihen on jouduttu turvautumaan useamman kerran.
Upeassa säässä lähdimme polkua eteenpäin. Kohti saaristoa ja Kalliojärveä. Alueella oli selvät polut ja maasto oli metsäistä ja vesistöjen määrä runsas.
Meidän reitti kulki ohi Heinijärven, Porrasjärven vierestä kohti Kalliojärveä. Reitti oli ihastuttava. Ja vaikka autoja oli tienpenkat täynnä lähtiessämme, niin montaakaan muuta kulkijaa emme nähneet.
Kalliojärven päässä pidimme pidemmän ruokatauon. Virittelimme risukeittimen ja teimme ruuan ja nokipannukahvit. Näin pitemmälle tauolle ripustamme myös riippukeinun, niin siinä voi sitten joku meistä istua.
Tästä pyörsimme sitten takaisin, kun emme uskaltaneet lähteä järveä kiertämään, kun maastokartta ei siellä selviä polkuja näyttänyt. Jälkeenpäin netistä luettuamme huomasimme että järven olisi myös voinut kiertää. Tämä vähän harmitti, mutta onhan yksi syy lisää taas palata tähän paikkaan.
Paluumatkalla rupesimme vähän oikomaan, ja eksyimme tietysti vähän. Ei niinkään, ettemme olisi tienneet missä suunnilleen olemme, mutta maasto oli vähän huonokulkuista ja rämpimiseksihän se meni. Mutta tämä on niin tuttua, ettei enään edes yllätä...
Paikka kuitenkun oli mitä mainioin päiväretkikohde.
Ja taas on hyvä olla ...
Kommentit
Lähetä kommentti