Laipanmaalle, taas...

Haa kevät on täällä. Retkeilykausi alkakoon.

Nyt on kaivettava rinkat ja reput vintiltä tuulettamaan. Mikäs sen parempi tuuletus paikka kuin metsä.

Pääsiäisenä luvattu ihanaa säätä, mutta monin paikoin on kuitenkin vielä aika paljon lunta. Tässähän haasteena ei ole lumiset polut, vaan metsäteiden kunto, kuinka päästä autolla reitin alkuun.

Ensin suunnitelmissa oli Seitseminen, mutta vaellusryhmässä olleiden tietojen valossa päädyimme kuitenkin vähän tähän lähemmäksi, keväisemmän luonnon toivossa.

Muistelimme viime kevään päiväreissua Laipanmaalle ja muistimme meiltä jääneen kiertämättä toinen puolisko alueesta. Sinne siis ja lähtöpaikaksi valitsimme Pihtilammen. Aikomuksena meillä oli kiertää  Hirvijärven kierros.

Pihtilampeen menevä tie oli ihan ajettavassa kunnossa ja saimme auton parkkiin läheiselle parkkipaikalle. Siitä retkeily oli hyvä aloittaa.

Lähtöpaikka oli aivan ihastuttava laavuineen ja tulipaikkoineen. Tästä on varmasti kesällä mahtava näkymä ilta-aurinkoineen. Nyt kuitenkin aloitimme tästä reitin ja lähdimme pitkospuita pitkin reitille.

Heti alkumatkasta luonto näytti myös kovan puolensa, kun näimme hyvin putsatun luurangon sarvineen. Sitä vähän ihmeteltyämme jatkoimme matkaa.

Polut olivat melko hyvässä kunnossa, vaikka paikoin oli lunta, jäätä ja kosteaa. Parasta tässä kevään retkeilystä on luonnon herääminen ja itikoiden vähyys.

Reitti oli merkitty sinisin nauhoin ja maalauksin. Kuljimme metsäpolkuja pitkin ja saimme nauttia reitillä olevista pitkospuista, välillä taisimme lumista metsätietä. Oli nousuja, oli laskuja ja pieniä järviä.  Reitti oli mukavan vaihtelevaa ja monimuotoista, välillä vähän vaikeakulkuistakin. Luontopolku oli vielä niin huonossa kunnossa, joten sen jätimme tällä kertaa väliin .

Jossain vaiheessa reittiä rupesi tuntumaan, että tässä on jotain tuttua. Kuinkas ollakaan tajusimme olevamme samalla reitillä kuin vuosi sitten. Nyt kiersimme vain toiseen suuntaan ja lähtöpaikka oli eri kuin aikaisemmin. Aika kauan saimme kulkea ennenkuin huomasimme tämän, joten sama metsä voi olla uusi kokemus toistepäin kulkiessa. Hyvää tässä oli myös se, että meillä on hyvä syy palata vielä Laipanmaalle tämän jälkeenkin.

Eväät piti syödä jossain rauhallisessa paikassa ja tähän löytyikin oiva paikka matkanvarrelta. Tänään ruokana olikin esivalmistettua pekonipastaa. Melkein voisi sanoa, että tähän astisista ruuista paras retkiruoka ikinä. Ainakin se maistui tosi hyvälle. Jälkiruoaksi vielä toffeevaahtoa, joka kruunasi aterian.

Ja matka jatkui, ääninä mieleä hivelevää keväistä puron solinaa ja linnunlaulua. Kyllä mieli lepää.  Ja mitkä maisemat, etenkin korppivuorella.

Välillä maisemat kuitenkin myös harmitti, kun saavuttiin isolle hakkuualueelle. Mutta täytyy myös ymmärtää, että kyseessä on talousmetsä, joten raha ratkaisee...

Kokonaisuudessaan reitti kuitenkin on mitä parhain ja täydet pisteet alueen rauhallisuudelle. Ja meillä jäi Elamon kierros vieläkin kiertämällä, joten palaamme varmasti.

Nyt on rinkka tuuletettu, joten kesä voi alkaa ...