Karhunkierros 2022

Jyrävä

Perjantai 22.7.2022.

Päässä soi Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo..., toisaalta takaraivossa jyskyttää vielä upea Ramstainin keikka Tallinnan laululavalla.

Onneksi rinkat oli pakattu valmiiksi, joten matkaan päästiin heti aamutuimaan muutaman tunnin yöunien jälkeen.

Matka Kuusamoon kesti noin kymmenen tuntia, joten vähän iltapalaa kaupasta ja sitten päivän päätteeksi vielä petiin nukkumaan.

Alunperin rajahenkilökunnan käytössä olleesta rakennuksesta on remontoitu GoIglo -niminen hotelli. Hotellin luonnonläheinen sisustus sopii pohjoisen hotelli yöpymiseen loistavasti.

Täältä on hyvä jatkaa Rukalle levänneenä ja hyvän aamiaisen syöneenä.

23.7.2022.

Tästä se lähtee... Ensin linja-autolla Hautajärvelle Karhunkierrosken luontokeskukselle. Syötiin lounas ennen liikkeelle lähtöä ja saatiin kyllä hyvää palvelua. Suosittelen.

Kierroksen alkuportti, 0/82.

Hautajärvi, alkuportti

Eikä kauaakaan, kun ensimmäinen nähtävyys. Auto, vähän vaan laittoa, niin kulkee taas.

Auto

Tossua toisen eteen, tässä vaiheessa 17 kiloinen rinkka ei painanut juuri mitään.

Polku oli helppokulkuista metsäpolkua.

Matkan varrella ruosteiset tolpat kertovat kuljetusta matkasta, kuten myös jäljellä olevasta taipaleesta.

Riippusilta, metsää ja Perttumakosken laavun ohi ja sitten kuuluisa Rupakivi, alhaalla huonokuntoisen rappusten alapäässä.

Rupakivi

Tässä suklaapatukan pituinen tauko, että nälkäkiukku ei yllättäisi.

Savinajoen rantaa pitkin saavuttiin Savilammen autiotuvan alueelle.

Päivän kilometrit tumntui jo jaloissa, joten tähän yöksi. Ruokaa ääntäkohden ja riipparileiri pystyyn.

24.7.2022

Toinen vaelluspäivä alkoi leirin purulla ja aamupalalla.

Heti alkuun riippusillan ylitys ja pienen matkan päässä Kanjonin kurkkaus Oulangan kanjonille.

Tästä matka jatkui Taivalkönkäälle, joka on aivan mahtava yöpymis ja taukopaikka.

Meillä kuitenkin energiat oli vielä korkeat aamupalan jäljiltä, joten katsastimme paikat ja jatkoimme matkaa.

Upeat näkymät ja kolme riippusiltaa siivitti matkaa.

Eipä aikaakaan, kun luontokeskus häämötti edessä. Tässä kohden energiatankkausta. Kyllä oli luksusta vaelluksella, jäätelö ja kylmä olut lasituopista.

Tämän jälkeen onkin kuohuva Kiutaköngäs ja punaiset kallioseinät. Karhunkierros jatkaa Oulankajoen rantatörmän päällä helppokulkuista polkua aina tämän iltaiseen leiripaikkaan.

Ansankämppä onkin ehkä kierroksen hienoin tauko ja yöpymispaikka. Ainakin me saatiin riipparit upean näköalan ääreen.

25.7.2022

Kolmantena päivänä jatkettiin Ansakämpältä matkaa ja aamujumpasta kävi ylämäki voittoinen polku, pisti välillä puuskuttamaan.

Kulmakkopuron varressa erikoinen näky, kun tukkeja lojui siellä ja täällä. Puiden uitto Venäjälle on epäonnistunut joskus 1900 luvun alussa.

Tästä jatkettiin matkaa vaihtelevin ja osittain aika haastavin maastoin Jussinkämpälle eväitä syömään.

Tauko on paikallaan ja syötiin kunnon ruoka ja pidettiin pieni lepotauko. Taukojen merkitystä ei aina huomaa ajoissa, mutta pieni nälkäkiukku kyllä kertoo sen.

41/41

Pian puoliväli oli saavutettu ja aloitettiin laskeutuminen Kitkajoen rantaan. Aika rankka päivä maaston osalta, joten tässä on hyvä aika etsiä leiripaikka, ettei mene taas suorittamiseksi.

Pähkänän laavun läheisyydestä löydettiin lopulta sopivat puut riippareita varten.

Taukopaikalla oli netin toimivuuden kanssa ongelmia, joten pieni iltalenkki pitkien rappusten muodossa ylöspäin, että saatiin huomisen säätiedot.

Näin oli tämä päivä taputeltu ja sitten unten maille.

26.7.2022

Neljäs päivä alkoi sateisessa säässä, mutta onneksi luvassa hyvin pieniä kuuroja. Edessä oli polulla ensin haastava osuus, ja sitä olikin hyvä levänneenä taivaltaa.

Tämän jälkeen saavuttiin pienen Karhunkierroksen osuudelle, joka oli helppokulkuista polkua ja taittui nopeasti. Tällä osuudella oli paljon tuttua, kun tämä kierros on tullut taivallettua päiväretkenä joskus vuosia sitten.

Osuudelle mahtuu paljon nähtävää, kuten Jyrävän putous, ja upeita näkymiä alas.

Porontimajoen autiotuvan pihapiirissä syötiin ruoka ja jatkettiin matkaa viimeisen illan leiripaikkaan.

Leiri saatiin pystyyn ennen sateita. Ilta sujui iltapalaa syödessä ja jalkojen hoidossa. Tässä kohtaa jalkoihin oli ilmestynyt jo useampi rakko.

Nukkumaan ajoissa, kun aamulla oli aikainen herätys viimeisen päivän rutistukseen.

Leirielämää

27.7.2022

Luonnollinen herätys sateen ropinaan. Aamu alkoi vesipullojen täytöllä ja tavaroiden pakkaamisella.

Tänään oli tiedossa reitin rankin osuus, paljon jyrkkää nousua ja laskua. Saas nähä, kuin ämmän käy.

Aluksi lämmittelyksi vähän helpompaa polkua Kumpuvaaran? yli, mutta nousu kohteista kuitenkin. Onneksi aurinko ei porota, vaan säät suosii meitä. Hiki kyllä tulee, ja pistää puuskuttamaan.

Sitten tulee Konttainen ja nyt rupeaa olemaan jo kunnon nousua. Avuksi tarvitaan köysiä ja rappusia.

Ja sitten Valtavaara...ylös...alas...ylös...alas...vielä ylös...ja alas...eikö se mökki jo näy. Tuola se on seuraavalla, korkeimmalla mäellä.

Sitä ennen tauko ja tässä syödään loput suklaat ja lakut, taatusti oon ansainnut ne. Ylimääräiset vedet joutaa pois, koska jokainen turha gramma rinkasta pois auttaa pääsemään perille.

Tummat pilvet taivaalla muistuttaa, ettei kannata turhia odotella, joten matka jatkuu. Vielä kerran alas ja ylös ja siinä se on, Valtavaara huippu. Ja sade, ja aurinko, ja sateenkaari...

Nyt ei ole enää paljon, vaivaiset neljä kilometriä.

Ensin alas ja sitten Rukalle ylös, ja taivas että olikin pitkät neljä kilometriä. Lopulta lukemat näytti 82/0, me tehtiin se. Ollaan me kovia!

Kiitos, Esa, seurasta ❤️

Nyt Pizzaa ja olutta. Ja sitten saunaan.

Lopuksi

Rinkka painoi lähtiessä n. 17 kg vesineen ja ruokineen. Meillä oli aivan liikaa ruokaa mukana, joten ei tarvi liioitella senkään suhteen. Varsinkaan jos mukana on valmiita pussiruokia, meille ne eivät oikein maistunut. Ensi kerralla mietimme tarkemmin, mistä tarvittava kalorimäärä saadaan täyteen.

Muuten lähes kaikille tavaroidelle tuli käyttöä, paitsi sadevaatteet jäi käyttämättä. Niitä tosin ei voi kyydistä jättää. Meillä vaan sattui ilmat suosivan.

Reitti oli kuitenkin fyysisesti aika rankka, mutta selvästi merkitty. Itsellä oli ehkä liian ruusuinen kuva poluista.

Toki oli paljon hyvää tasaista polkua, mutta mukaan mahtui kivikkoa, juurakkoa, rappusia ja jyrkkiä mäkiä.