Koli

Elettiin vuotta 2013 ja retkeilykärpänen oli päässyt puraisemaan. Päiväretkien jälkeen teki mieli laittaa vähän isompi reppu selkään ja kokeilla ekaa kertaa rinkkavaellusta.

Onneksi kotoa löytyi parin partiolaisen jäljiltä pari rinkkaa ja muuta varustetta. Ei muuta kuin pakkaamaan. Meillä varusteiden ei tarvi olla aina sitä uusinta, hienointa ja kalleinta.

En muista mistä idea tuli, mutta päätettiin lähteä Kolille. Auton perärontti täyteen tavaraa ja ensikertalaisena varavaatetta ja -varustetta mukaan.

Kolin kansallispuistossa on merkittyjä polkuja noin 80 kilometriä ja Koli on hyvä päivä- tai useammankin päivän retkikohde. Meillä oli tällänen 3 yön retki suunnitelmissa, osa Herajärvenkierroksesta. Meitä reppureissaajia oli kaksi aikuista ja seitsemän ikäinen juniori, joten koko kierrosta ei ollut tarkoitus kiertää.

Saavuttiin parkkipaikalle, josta oli jyrkkä nousu luontokeskuksen Ukolle. Rappusten lusäksi sinne pääsi ilmaisella kiskohissillä ja sitähän oli kokeiltava.

Luontokeskuksesta saimme avaimet varaustuvissa, joissa oli tarkoitus yöpyä matkan varrella. Sieltä saimme tiedon telttailualueesta, jossa oli tarkoitus yöpyä ensimmäinen yö.

Sitä ennen kuitenkin tutustuttiin huippujen kierrokseen, joka oli noin 1,4 kilometrin pituinen reitti, joka vei Kolin tunnetuimmille näköalapaikoille, Ukko-Kolille, Paha-Kolille ja Akka-Kolille. Kiivettiin rappuja pitkin ylös ja palkintona oli upeat maisemat.

Ensimmäinen yö nukuttiin teltassa idyllisessä perinnemaisemassa. Siinä ihan Kolin läheisyydessä on  Ollilan ja Turulan tilat, joiden pihapiirit ovat retkeilijöiden käytössä. Niihin kannattaa tutustua.

Nykyään tilojen hoidossa keskitytään kaskikulttuurin synnyttämän avoimen maiseman säilyttämiseen ja tiloille tyypilliseen lähikasken polttoon. Kaskenpolton saloihin voi perehtyä tilojen kautta kiertävällä Kasken Kierroksella.
Turulan pihassa on retkeilijöitä varten tulentekopaikka, liiteri ja kuivakäymälä. Tulentekopaikan ympärillä oleva niitty on varattu retkeilijöiden telttailualueeksi, jossa mekin yövyimme teltassa ensimmäisen yön,  ilmaiseksi.

Telttana meillä oli sellainen kympin maksanut festariteltta, vihreällä pressulla peiteltynä. Meidän epäonneksi koko yön satoi vettä ja teltta kastui pressusta huolimatta. Samoin osa varusteista, mutta joku aavistus oli minut laittanut pakkaamaan autoon varavaatetta ja jopa toiset makuupussit. Lähdimme siis herajärven kierrokselle rinkka uudelleen pakattuna, kuivat varusteet päällä.

Ensin tutustuimme pirunkirkkoon, joka oli kyllä melkoinen kokemus. Painelimme alas rappusia päästäksemme kiviseen pimeään lohkareluolaan. Siitä jatkoimme Herajärvenkierrokselle.

Toisen yön majapaikaksi olimme vuokranneet Ylämurhin tuvan, jonne matkaseurueemme suuntasi. Tässä samassa pihapiirissä myös telttailu on sallittu, jos oman majoitteen kanssa on liikkeellä. Nyt oli vaan laitettava tossua toisen eteen polkua pitkin. Polulla oli rauhallista ja montaa kulkijaa ei näkynyt, olisiko syynä vähän sateinen ilma. Lopulta perillä Ylämurhin tuvalla ja se oli just niinkuin meille. Idyllinen mökki ilman ylimääräisiä mukavuuksia. Oli kuitenkin kamiina nurkassa ja sänkypaikat. Kamiinan tuli, vaatteet kuivumaan ja murua rinnan alle, siinä vaan oli jotain. Illalla vielä makkarat nuotiolla ja sen jälkeen uni jo maittoikin.

Seuraava yöpaikka oli ala-murhin pihapiirissä oleva pieni Soikkeli mökki ja vähintäänkin yhtä idyllinen kuin aikaisempi mökki. Tänne jätettiin rinkat ja paineltiin päiväretkelle Kiviniemeen.

Tuolloin 2013 oli aivan fantastinen mustikkavuosi ja Kolilla kaikki mustikkavarvut suorastaan notkuvat isoja mustikoita. Vaeltamisesta ei meinannut tulla mitään, kun matkanvarrelta oli vaan koko ajan syötävä mustikoita. Ikinä en sen jälkeen ole löytänyt yhtä hyvää mustikkapaikkaa.

Matkalla Kiviniemeen saavuimme Lakkalan tilalle, joka sijaitsee Herajärven rannalla. Maisema oli ihana, järvi jonka rannalla aivan ihastuttava pihapiiri. Lammaslaitumet ja vanhat pellot siinä ympärillä. Tässä oli  ehdottomasti tauon paikka.

Matka jatkui ja pääsimme kokeilemaan Sikosalmen vetolauttaa, jolla menimme vesistön yli. Ja pian saavuimmekin Kiviniemelle.

Kiviniemen tila on noin puolimatkassa Herajärven kierroksella, joten oiva yöpymispaikkana. Ja hei täällä pääsisi myös saunomaan.  Tilalta saa myös kahvia, majoitusta ja muita palveluita. Itse olimme vähän hiljaisempaa aikaan liikenteessä ja kahvila oli kiinni. Mutta vesiklosetti ja repusta kaivettu termarikahvi tuntui ihan luksukselta tähän väliin. Vielä täytettiin vesipullot paluumatkaa varten ja sitten matka jatkui. Takaisin samaa reittiä yöpymispaikkaan Soikkeli mökille.

Näin porukalla kulkiessa pienin määrää matkavauhdin ja matkan pituuden. Ja tämä oli aivan riittävä päivämatka, jossa nähtävää ja koettavaa riitti. Illalla pussikeittoruoka ja uni maistui.

Seuraavana aamuna kamat kasaan, rinkka selkään ja kohti autoa. Kotimatka alkakoon, suihkun kautta. Kolin luontokeskuksessa oli suihkutilat, joita pientä maksua vastaan sai käyttää. Kyllä puhtaat vaatteet tuntuivat hyvältä päällä. Varsinkin kun alkusähellyksen lomassa, rinkkaa uudelleen pakatessa vaihtosukat ja kalsarit löytyivät auton takaikkunalta.

Tämän retken opetus oli, että varusteet kannattaa testata ennen reissua. Ja rinkan pakkaaminen kannattaa tehdä rauhassa ja ajatuksella. Mutta elämä opettaa...

"Koko elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi."
Ralph Waldo Emerson