Birgitanpolulle, Mars...
Birgitanpolulle mars
Kesäloman toinen osa alkoi, nyt täytyy päästä metsään. Johonkin tähän lähelle, helposti. Nyt matkaseurana oma poika, joka saikin valita yöpymis vaihtoehdon.
Riippukeinu valittiin, ja koska ei ennen sellaisessa olla nukuttu. Sitä ennen yhden yön harjoitus kotipihassa. Siinäkin oli jo haastetta, koska pihalla ei oikein sopivia puita löydy.
No unet tuli ja vaikka oli lämmin kesä, niin vähän yöllä paleli ilman alustapeittoa. Siis tarvitaan sellaiset. Kaapista löytyi kaksi vanhaa makuupussia, joista ompelemalla sai hyvät lämpöpeitot riippukeinuihin.
Saimme autokyydin ja matka aloitettiin Paattakaiselta. Birgitanpolulla on vaikea tehdä lyhyempää rengasreittiä ja nyt olikin kiva kun ei tarvinut palata samaa reittiä takaisin kun meidät myös haetaan autolla pois.
Rinkat selkään ja menoksi. Ensimmäinen 10 metriä ... mustikoita, rinkat pois selästä ja syömään, mutta mikäs kiire meillä. Ja matka jatkui läpi metsäisen osuuden. Tämä alku oli meille jo tuttu osuus ja tiesimme kohta tulevamme risteykseen, josta ehdottomasti kannattaa poiketa Kyynärön- laavulle. Aivan mahtava taukopaikka pienine lampineen.
Viriteltiin riippukeinut istumista ja loikoilua varten. Samalla saatiin harjoitusta naruvirityksien kanssa. Ja sitten kaasukeitin porisemaan. Tänä kesänä ei risukeitintä ole juurikaan saanut käyttää eikä nuotiota tehdä, lähes jatkuvan metsäpalovaroituksen takia. Uskomaton kesä. Onneksi kaasukeitin kuitenkin oikein käytettynä on turvallinen.
Saatiin lounas syötyä ja vähän huilattua ja matka jatkui. Nyt polku oli vähän kivikkoisempaa ja tämä osuus olikin merkattu karttaan punaisella. Itikoita ei onneksi ollut juuri nimeksikään, ainakaan kun sipaisi iholle vähän hyttysmyrkkyä.
Maisemat olivat ihan hyvät kun polku kulki pitkän Vähä-Kausjärven vierellä. Määränpää olisi tämän järven tuolla toisessa päässä, Vähäkausjärven päässä. Ihmisiä ei ole näkynyt, joten rauhaa metsästä löytyy ihan tästä läheltäkin. Aina ei siis tarvi ajaa Lappiin tuhatta kilometriä, vaikka kyllähän se lapinhulluus on meihinkin iskenyt.
Saavuimme kota/tulipaikalle, mutta paikka ei oikein miellyttänyt. Ihan tien vieressä oleva leiripaikka ei ollut meillä ajatuksena. Pidimme vain pienen evästauon ja jatkoimme matkaa.
Matkalla seuraavaan etappiin nähtiin metsäpalon aikaansaama, synkän näköinen metsä. Mustaa ja synkkää, kyllä näinä aikoina kannattaa olla tarkkana tulien ja tupakkien kanssa. En haluaisi itse olla metsässä palon sattuessa.
Päästiin perille kohteeseen. Vähäriutta paikka osoittautuikin vallan mainioksi pienen järven rannalla. Oli kotalaavu, ja erillinen tulipaikkakin ja laituri mistä pääsee uimaan. Paikalla oli paljon puita, johon saimme riippukeinut ja katoksenmme viriteltyä. Yöksi oli luvattu sadetta, joten tarpit oli tarpeen.
Teltta olisi pystytetty paljon nopeammin, koska tämä mattoilu on meille ihan uutta. Narujen ja katoksen virittäminen meni aika tovi, mutta saatiin yö/leiripaikka meille valmiiksi.
Ja sitten nuotion tekoon, onneksi ei ollut metsäpalovaroitus voimassa. Tänä kesänä on aika usein joutunut turvautumaan kaasukeittimeen ruuanlaitossa. Makkarat paistettiin nuotiossa ja ilta kaakaot keitettiin kaasulla. Ja sitten alkoikin sataa, ja tässä kohtaa olikin hyvä painella uimaan. Ihana mennä nukkumaan puhtaana ja raikkaana lämpöiseen makuupussiin.
Sateen aikana tulleet ihmiset menivät kotalaavun sisälle sadetta pitelemään ja tällä taukopaikalla nähtiinkin ensimäiset ihmiset tällä reissulla. Kyllä oli rauhallinen reitti ekalle päivälle.
Yö sujui hyvin ja riipparissa tuli nukuttua yllättävän hyvin. Ainakin yhtä hyvin kuin teltassa, mutta kyllä se vähän totuttelua kaipaa. Vaikeinta oli saada itsensä makuupussiin kunnolla. Ja vaikka on ollut lämmin kesä, niin aluspeite oli tarpeen.
Aamulla kömmittiin pirteänä aamupalan tekoon. Sade oli tarjonnut ja aurinko paistoi. Kyllä puuro ja näkkileipä maistuikin niin hyvältä. Luonnossa ruokakin maistuu astetta paremmalta.
Sitten pakkaamaan kamat kasaan ja vähän vielä vietettiin aikaa geokätköilyn parissa. Tälle päivälle tuli vähän lyhyempi kävelymatka, joten ei ollut kiire ollenkaan.
Sitten vaan tassua tassun eteen, jotta päästään perille Kirskaanniemeen.Tämä etappi on vähän tylsempää maastollisesti, mutta rauhallista metsämaisemaa oli kiva kulkea. Jossain vaiheessa pojalle tuli ahaaelämys, me on menty tästä joskus aikaisemmin. Ja kyllä tosiaan, tämä loppupätkä on jo aikaisemmin kuljettu, tosin toistepäin. Me on kuljettu näitä Birgitanpolun reittejä päiväretkeilyn merkeissä, pieni osa kerrallaan.
Matkan varrelle, pienen metsätien viereen, joku oli tuonut vanhan sohvakaluston. Tämä ei ainakaan ollut kenenkään rinkasta tippunut. Mutta ei vaan voi ymmärtää tälläistä ihmisten välinpitämättömyyttä. Samalla vaivalla sen olisi ajanut kaatopaikalle.
No jatkettiin matkaa ja muutaman kilometrin päästä oltiinkin perillä Kirskaanniemessä. Tähän jäädään viettämään päivää, ennenkuin meitä tullaan hakemaan läheiseltä parkkipaikalta.
Taas viriteltiin riippukeinut, niistä saa hyvän istuimen ja onhan siihen kuva köllähtää ruokalevon ajaksi. Tämä aivan mahtava paikka, sopii vaikka päiväretkeilyyn. Hyvä päätös retkelle ja sitten ja sitten kamat kasaan, rinkat selkään ja kotiin.
Aivan parasta lähiretkeilyä. Kannattaa kokeilla. Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...
Kesäloman toinen osa alkoi, nyt täytyy päästä metsään. Johonkin tähän lähelle, helposti. Nyt matkaseurana oma poika, joka saikin valita yöpymis vaihtoehdon.
Riippukeinu valittiin, ja koska ei ennen sellaisessa olla nukuttu. Sitä ennen yhden yön harjoitus kotipihassa. Siinäkin oli jo haastetta, koska pihalla ei oikein sopivia puita löydy.
No unet tuli ja vaikka oli lämmin kesä, niin vähän yöllä paleli ilman alustapeittoa. Siis tarvitaan sellaiset. Kaapista löytyi kaksi vanhaa makuupussia, joista ompelemalla sai hyvät lämpöpeitot riippukeinuihin.
Saimme autokyydin ja matka aloitettiin Paattakaiselta. Birgitanpolulla on vaikea tehdä lyhyempää rengasreittiä ja nyt olikin kiva kun ei tarvinut palata samaa reittiä takaisin kun meidät myös haetaan autolla pois.
Rinkat selkään ja menoksi. Ensimmäinen 10 metriä ... mustikoita, rinkat pois selästä ja syömään, mutta mikäs kiire meillä. Ja matka jatkui läpi metsäisen osuuden. Tämä alku oli meille jo tuttu osuus ja tiesimme kohta tulevamme risteykseen, josta ehdottomasti kannattaa poiketa Kyynärön- laavulle. Aivan mahtava taukopaikka pienine lampineen.
Viriteltiin riippukeinut istumista ja loikoilua varten. Samalla saatiin harjoitusta naruvirityksien kanssa. Ja sitten kaasukeitin porisemaan. Tänä kesänä ei risukeitintä ole juurikaan saanut käyttää eikä nuotiota tehdä, lähes jatkuvan metsäpalovaroituksen takia. Uskomaton kesä. Onneksi kaasukeitin kuitenkin oikein käytettynä on turvallinen.
Saatiin lounas syötyä ja vähän huilattua ja matka jatkui. Nyt polku oli vähän kivikkoisempaa ja tämä osuus olikin merkattu karttaan punaisella. Itikoita ei onneksi ollut juuri nimeksikään, ainakaan kun sipaisi iholle vähän hyttysmyrkkyä.
Maisemat olivat ihan hyvät kun polku kulki pitkän Vähä-Kausjärven vierellä. Määränpää olisi tämän järven tuolla toisessa päässä, Vähäkausjärven päässä. Ihmisiä ei ole näkynyt, joten rauhaa metsästä löytyy ihan tästä läheltäkin. Aina ei siis tarvi ajaa Lappiin tuhatta kilometriä, vaikka kyllähän se lapinhulluus on meihinkin iskenyt.
Saavuimme kota/tulipaikalle, mutta paikka ei oikein miellyttänyt. Ihan tien vieressä oleva leiripaikka ei ollut meillä ajatuksena. Pidimme vain pienen evästauon ja jatkoimme matkaa.
Matkalla seuraavaan etappiin nähtiin metsäpalon aikaansaama, synkän näköinen metsä. Mustaa ja synkkää, kyllä näinä aikoina kannattaa olla tarkkana tulien ja tupakkien kanssa. En haluaisi itse olla metsässä palon sattuessa.
Päästiin perille kohteeseen. Vähäriutta paikka osoittautuikin vallan mainioksi pienen järven rannalla. Oli kotalaavu, ja erillinen tulipaikkakin ja laituri mistä pääsee uimaan. Paikalla oli paljon puita, johon saimme riippukeinut ja katoksenmme viriteltyä. Yöksi oli luvattu sadetta, joten tarpit oli tarpeen.
Teltta olisi pystytetty paljon nopeammin, koska tämä mattoilu on meille ihan uutta. Narujen ja katoksen virittäminen meni aika tovi, mutta saatiin yö/leiripaikka meille valmiiksi.
Ja sitten nuotion tekoon, onneksi ei ollut metsäpalovaroitus voimassa. Tänä kesänä on aika usein joutunut turvautumaan kaasukeittimeen ruuanlaitossa. Makkarat paistettiin nuotiossa ja ilta kaakaot keitettiin kaasulla. Ja sitten alkoikin sataa, ja tässä kohtaa olikin hyvä painella uimaan. Ihana mennä nukkumaan puhtaana ja raikkaana lämpöiseen makuupussiin.
Sateen aikana tulleet ihmiset menivät kotalaavun sisälle sadetta pitelemään ja tällä taukopaikalla nähtiinkin ensimäiset ihmiset tällä reissulla. Kyllä oli rauhallinen reitti ekalle päivälle.
Yö sujui hyvin ja riipparissa tuli nukuttua yllättävän hyvin. Ainakin yhtä hyvin kuin teltassa, mutta kyllä se vähän totuttelua kaipaa. Vaikeinta oli saada itsensä makuupussiin kunnolla. Ja vaikka on ollut lämmin kesä, niin aluspeite oli tarpeen.
Aamulla kömmittiin pirteänä aamupalan tekoon. Sade oli tarjonnut ja aurinko paistoi. Kyllä puuro ja näkkileipä maistuikin niin hyvältä. Luonnossa ruokakin maistuu astetta paremmalta.
Sitten pakkaamaan kamat kasaan ja vähän vielä vietettiin aikaa geokätköilyn parissa. Tälle päivälle tuli vähän lyhyempi kävelymatka, joten ei ollut kiire ollenkaan.
Sitten vaan tassua tassun eteen, jotta päästään perille Kirskaanniemeen.Tämä etappi on vähän tylsempää maastollisesti, mutta rauhallista metsämaisemaa oli kiva kulkea. Jossain vaiheessa pojalle tuli ahaaelämys, me on menty tästä joskus aikaisemmin. Ja kyllä tosiaan, tämä loppupätkä on jo aikaisemmin kuljettu, tosin toistepäin. Me on kuljettu näitä Birgitanpolun reittejä päiväretkeilyn merkeissä, pieni osa kerrallaan.
Matkan varrelle, pienen metsätien viereen, joku oli tuonut vanhan sohvakaluston. Tämä ei ainakaan ollut kenenkään rinkasta tippunut. Mutta ei vaan voi ymmärtää tälläistä ihmisten välinpitämättömyyttä. Samalla vaivalla sen olisi ajanut kaatopaikalle.
No jatkettiin matkaa ja muutaman kilometrin päästä oltiinkin perillä Kirskaanniemessä. Tähän jäädään viettämään päivää, ennenkuin meitä tullaan hakemaan läheiseltä parkkipaikalta.
Taas viriteltiin riippukeinut, niistä saa hyvän istuimen ja onhan siihen kuva köllähtää ruokalevon ajaksi. Tämä aivan mahtava paikka, sopii vaikka päiväretkeilyyn. Hyvä päätös retkelle ja sitten ja sitten kamat kasaan, rinkat selkään ja kotiin.
Aivan parasta lähiretkeilyä. Kannattaa kokeilla. Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...
Kommentit
Lähetä kommentti