Laukaa, Hitonhauta
Kylpyläloma Peurunkassa
Nyt lähdettiin välillä kylpylään rentoutumaan. Jalkani olivat aivan solmussa muutamien tämän kesän retkien takia, joten lepo on hyvästä. Lämpöasteita oli noin 30, joten kyllä tarkeni. Sekä ulkona, että sisällä. Onneksi otimme oman tuulettimen mukaan.
Kylpylässä lillumisen lisäksi piti tietysti keksiä vähän muutakin aktiviteettia. Lähellä olisi joku rotko ja luola. Sehän on pakko käydä katsomassa. Nyt on kuitenkin melko lämmin, joten mitään pitkää matkaa ei viitsi lähteä tallaamaan kipeillä jaloilla. Parkkipaikalta olisi noin kahden kilometrin kävely kohteeseen, joten ihan sopiva matka.
Hitonhauta on Laukaan Valkolassa sijaitseva rotko. Se on 800 metriä pitkä, ja sen seinämät ovat yli 10 metriä korkeat. Rotko on muodostunut joskus jääkauden aikana.
Jätimme auton hiekkatien varressa olevalle parkkipaikalle, heti alkuun reitillä oli laavu missä olisi vaikka makkarat voinut paistaa. Tällä kertaa kuitenkaan ei ollut eväitä edes mukana. Reitti oli kivaa helppokulkuista metsäistä polkua, ja oli siinä rantakin vieressä.
Lähempänä rotkoa polku muuttui huonommaksi ja mutaisemmaksi. Nyt on ollut kuitenkin niin kuiva ja kuuma kesä, että ihan tavallisilla lenkkareilla pärjättiin. Ehkä normaalisti kunnon vaelluskengät olisi parempi valinta.
Saavuttiin rotkon pohjalle ja vähän vettäkin oli vielä sen pohjalla. Vesiputous oli kuivunut, joten se jäi näkemättä. Jossain pitäisi olla vielä luola, joten jatkettiin matkaa.
Luolakin löytyi ja sinne oli kiitettävä. Montaakaan luolaa ei ole meidän reissuilla matkan varrelle sattunut, joten olihan se koettava.
Hitonhaudalla oli oma tunnelma, vähän synkkä, mutta hieno samaan aikaan. Ja vaikka muualla aurinko porotti ja oli kuuma, niin tällä reitillä oli mukavan viileää.
Matkalla takaisin tutustuttiin metsän kasveihin ja otettiin mukaan muutama lehti pojan koulutyötä varten.
Hieno paikka, kannatti taas täälläkin poiketa. Nyt mennään jatkamaan kylpyläloman merkeissä.
"Taikamaa,
taikamaailma,
kävelin eilen sisään portista,
josta en aio koskaan enää
palata takaisin.
Olen tullut tänne jäädäkseni,
sillä tänne minä kuulun."
Sari Lehtimäki, runotalo.fi
Nyt lähdettiin välillä kylpylään rentoutumaan. Jalkani olivat aivan solmussa muutamien tämän kesän retkien takia, joten lepo on hyvästä. Lämpöasteita oli noin 30, joten kyllä tarkeni. Sekä ulkona, että sisällä. Onneksi otimme oman tuulettimen mukaan.
Kylpylässä lillumisen lisäksi piti tietysti keksiä vähän muutakin aktiviteettia. Lähellä olisi joku rotko ja luola. Sehän on pakko käydä katsomassa. Nyt on kuitenkin melko lämmin, joten mitään pitkää matkaa ei viitsi lähteä tallaamaan kipeillä jaloilla. Parkkipaikalta olisi noin kahden kilometrin kävely kohteeseen, joten ihan sopiva matka.
Hitonhauta on Laukaan Valkolassa sijaitseva rotko. Se on 800 metriä pitkä, ja sen seinämät ovat yli 10 metriä korkeat. Rotko on muodostunut joskus jääkauden aikana.
Jätimme auton hiekkatien varressa olevalle parkkipaikalle, heti alkuun reitillä oli laavu missä olisi vaikka makkarat voinut paistaa. Tällä kertaa kuitenkaan ei ollut eväitä edes mukana. Reitti oli kivaa helppokulkuista metsäistä polkua, ja oli siinä rantakin vieressä.
Lähempänä rotkoa polku muuttui huonommaksi ja mutaisemmaksi. Nyt on ollut kuitenkin niin kuiva ja kuuma kesä, että ihan tavallisilla lenkkareilla pärjättiin. Ehkä normaalisti kunnon vaelluskengät olisi parempi valinta.
Saavuttiin rotkon pohjalle ja vähän vettäkin oli vielä sen pohjalla. Vesiputous oli kuivunut, joten se jäi näkemättä. Jossain pitäisi olla vielä luola, joten jatkettiin matkaa.
Luolakin löytyi ja sinne oli kiitettävä. Montaakaan luolaa ei ole meidän reissuilla matkan varrelle sattunut, joten olihan se koettava.
Hitonhaudalla oli oma tunnelma, vähän synkkä, mutta hieno samaan aikaan. Ja vaikka muualla aurinko porotti ja oli kuuma, niin tällä reitillä oli mukavan viileää.
Matkalla takaisin tutustuttiin metsän kasveihin ja otettiin mukaan muutama lehti pojan koulutyötä varten.
Hieno paikka, kannatti taas täälläkin poiketa. Nyt mennään jatkamaan kylpyläloman merkeissä.
"Taikamaa,
taikamaailma,
kävelin eilen sisään portista,
josta en aio koskaan enää
palata takaisin.
Olen tullut tänne jäädäkseni,
sillä tänne minä kuulun."
Sari Lehtimäki, runotalo.fi
Kommentit
Lähetä kommentti