Pallas 2018

Juhannusviikolla 2018 matkamme suuntaa ensin Pallakselle ja sieltä parin päivän päästä Ylläkselle. Autolla ajelua noin yksitoista tuntia. Koska matkaan päästiin vasta 13.30 niin turhia pysähdyksiä ei pidetty. Alkumatkalla omat kahvit ja eväät. Pidettiin yksi vähän pidempi tauko, jolloin syötiin lämminruoka huoltikalla.

Paikat vähän puutuu jo tässä iässä, joten useamman pysähdyksen taktiikka sopii paremmin meille. Ja yleensä käydäänkin tutustumassa erilaisiin nähtävyyksiin ja reitti pohjoiseen valitaan pienempien teiden kautta. Nyt vaan lähtö viivästyi töiden takia ja aikaa on vain viikko.

Keskiyön aurinko, ihana juttu. Vai onko sittenkään? Koittakaahan ajella suoraan aurinkoon päin, kun se paistaa täysillä. Näkyvyys välillä nolla, mutta perille päästiin kuitenkin.

Eka yö mökissä, sauna ja kunnon unet ennen telttamajoitusta. Aamulla pirteänä Pallaksen luontokeskuksen parkkipaikalla rinkat selkään ja menoksi. Ja koska oli luvattu aurinkoinen päivä, ja ehkä ainoa sellainen, päätimme heti alkuun huiputtaa laukukeron (785 m) ja taivaskeron (809 m). Melkoinen kipuaminen rinkan kanssa, mutta kyllä kannatti.

Siitä jatkoimme Pallas- Hetta reitille. Siinä tovin taivallettua alkoi nälkä kurnia mahassa, joten eka ruokapaikka löytyi rinteestä järvinäköalalla. Ruokana erämessuilla ostettuja Blå Bandin retkilounaita. Ja kaffeet jälkiruoaksi.

Ja matka jatkui, jossain vaiheessa rupesi tuntumaan, että kyllä ensimmäisen virallisen taukopaikkoja pitäisi olla jo lähellä. Rinkka vissiin painoi jo jonkun verran. Sitten kaukana näkyi katto, siis melkein perillä Rihmakurun kodalla. Matkaa oli taivallettua noin  kymmenen kilometriä. Pienitauko ja vesivarastojen täyttö ja taas oli virtaa jatkaa matkaa seuraavalle etapille.

Ohitettiin Nammlakuru, jossa muuten oli vuokratupa ja siistit vessat. Meillä seuraava taukopaikka olisi Montellin autiotuvalla. Löydettiin hyvä ja rauhallinen telttapaikka. Siinä ilta kului yöttömän yön aurinkoa ihastellessa ja iltapalaa syödessä. Telttailu on mukavaa, kun ilmat ovat suotuisat.

Aamusella syötiin aamupuurot ja laitettiin kamat kasaan. Seuraavaksi lähdimme valloittamaan lumikurua. Maisemat vaan olivat, ne olivat mahtavat. Parasta kuitenkin oli se hiljaisuus ja erämainen tunnelma.

Jatkoimme matkaa Suaskurulle, jossa oli tarkoitus kääntyä takaisin ja täyttää vesipullot. Siellä ei kuitenkaan näin kuivan kevään jälkeen vettä ollut ja onneksi vesivarastot kuitenkin riitti. Pieni tauko ja kohti Pallasta. Tossua toisen eteen ja nälkä kurnia jo mahassa.

Samalla taivaalle rupesi enemmän kertymään tummia pilviä ja sääennustuskin oli luvannut sadetta. Joten nyt, jos koska, on aika tehdä ruoka, ennen kuin alkaa sataa. Ja saimme syötyä ja levättyäkin hetken ennen sateen alkua. Tässä kohdin olisi jo kannattanut vaihtaa ne sadevaatteet.

Mutta tyhmästä päästä kärsii koko vartalo. Sade tuli ja oikein ryminällä ja hetken päästä oltiinkin litimärkiä. Pikkusen jyrähelikin ja hetken päästä pilvet leijuvat hienosti alhaalla. Montellin majan lipan alla vaihdettiin kuivat vaatteet ja sade taukosi. Täytettiin vesipullot ja jatkettiin matkaa. Ohi Nammlakurun Rihmakurun kodalle.  Taas oli ruokaaika, evästä oli saatava rinnan alle. Ja tähän oli tarkoitus jäädä yöksi, mutta koska säätiedotus peloitteli ukkoskuuroilla ja kovilla sateilla jatkoimme matkaa.

Se oli kyllä suuri virhe, 27 kilometriä haastavassa maastossa vei voimat ja perille pääsi kaksi hyvin väsynyttä taivaltajaa. Jalat oli muussina vielä monta päivää sen jälkeen. Mutta perille autolle päästiin ja siitä mökille saunomaan ja aamulla uusille päiväreiteille.

No tästä reissusta taas opittiin, että meille hyvä päivä matka on noin 15 kilometriä ja säätiedotuksuiin ei saa liikaa tuijottaa. Ja ne sadevaatteet on helpompi pukea jo vähän ennen sadetta. Ja vettä kannattaa kantaa aina vähän ylimääräistä, niin ei tule ikäviä yllätyksiä.

"Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran."
- ja varmasti palaamme vielä joskus