Ylläs 2018

Ylläs 2018

Juhannusviikon vietimme Lapissa. Ensin pari vuorokautta Pallaksella ja sitten muutama päivä Ylläksellä.

Tällä kertaa olimme liikkeellä ihan kahdestaan, kun juniori oli partion juhlaleirillä Saariselällä. Nyt siis oli mahdollisuus tehdä vähän pidempiä päiväretkiä, mutta kuinkas kävikään. 

Hetta-Pallas

Pallaksen vaelluksen jälkeen jalat olivat ihan muussina, joten oli pakko vähän palautella maltillisilla matkoilla. Varkaankurun pikku lenkki oli hyvä tähän tarkoitukseen, se on ihan eri maailma kuin Pallaksen tunturit.

Putous Varkaankurun polulta

Se vehreys ja puron solina, siinä on vaan jotain taikametsän tuntua. Vaikka tämä lenkki on tullut käveltyä monta kertaa, siihen ei vain kyllästy. 

Lumitilanne 2018/2017

Siinä kävellessä jalatkin taas palautui ja tulikin yhdistettyä siihen myös Seitakierros, joka on Ylläksen yksi nimetyistä reiteistä. Siellä on se hieno kuru, jossa viime kesänä kävimme laskemassa pulkkamäkeä. Olihan se lumitilanne tarkistettava.

Matkaa kertyi noin 9 kilometriä ja enempää jalat ei olisi pystynytkään. Tässä kohdin olikin jo kova nälkä ja yhtään Blå Bandin ruokapussia ei kyllä enää uppoa, joten syömään ravintolaan. Poronkäristys oli mielessä.

Yllätys olikin suuri, kun suurin osa ravintoloista olikin kiinni. Kesä sesonki on vasta alkamassa, joten Äkäslompolossa oli vähän hiljaisempaa. Poronkäristys jäi saamatta, mutta Jounin kaupan aulassa on Routa-kahvila, josta saimme lämmintä ruokaa.

Mietinkin, että joutuuko täällä Lapissakin ostamaan äitien tekemää poronkäristystä. Pelastus kuitenkin löytyi yllättävän läheltä, kun katsoimme Jounin kaupan lounastiskin ruokalistaa, huomenna ruokana olisi poronkäristystä.

Kukastunturin huipulla

Seuraavana päivänä olisikin vuorossa Kukastunturin lenkki. Lähtöpaikka meillä oli Navettagallerian parkkipaikka, josta reitti olikin hyvä aloittaa. Äkäsjoki ylitettiin uutta leveää siltaa pitkin. Vanha riippusilta oli toki idyllisempi, mutta tämä uusi varmasti tukevampi, varsinkin pyörällä kulkiessa. Ylläksellä onkin lisätty huimasti pyöräreittejä, joka kuitenkin tekee useista poluista jo liiankin leveitä kadottaen omanlaisensa tunnelman.

Silta 2017

Kukaksen huipulle oli päästävä ja tämä onkin niitä helpoimmin huiputettavia tuntureita Ylläksellä. Maisemat ovat kuitenkin vertaansa vailla ylhäältä katsoessa. Näinhän siinä kävi, että sadepilven sisässä tälläkin kertaa valloitettiin Kukastunturi. Ilmassa oli käsinkosketeltavaa sumun tuntua. Ei paistanut, muttei satanutkaan. Sitten alkoi matka alaspäin kotamajalle asti. 

Sieltä jatkettiin Lainio tunturin reunaa Hangaskurun laavulle, jossa olikin hyvä pitää ruokatauko nokipannukahvineen. Mikäs se siinä oli pientä sadetta pidellä. Siitä sitten pitkospuita pitkin jatkettiin matkaa.

Matkalla ihmeteltiin poronpapanoiden valtavaa määrää, vaikka poroja ei koko lapinreissun aikana nähty kuin muutama. Kyllähän polun reunassa jonkinlainen poroaitauskin oli, mutta nyt tyhjillään.

Kohta saavuttiinkin takaisin autolle, ja niin Kukas oli tällä erää huiputettu. Helppoa kuin mikä. Vaikka jalat huusikin edelleen armoa alkuviikon vaelluksen takia. Tälläkään reissulla ei kastuttu, vaikka koko viikolle oli luvattu sateista keliä.

Kuinkas sitten huomenna, kun lähdetään Äkäskeroa valloittamaan. Valintana sadekelille oli kylpylä tai päiväretki. Ja koska kylpylä olikin kiinni, valinta oli helppo. 

Eväät reppuun ja menoksi. Autolla huristeltiin Sauvon parkkipaikalle, josta retki alkoi. Sieltä peurakaltion kautta reipas kiipeäminen jyrkkää rinnettä ylös. Päälle päästyämme alkoi polkimien eteneminen Äkäskeron korkeimmalle kohdalle. Alkupäässä oli vielä puustoa jonkun verran, omalla lailla hienoa maastoa. Välillä ihasteltiin ja yritettiin tunnistaa ympärillä olevia tuntureita.

Äkäskero

Äkäskeron päällä polku kulkee useamman kilometrin ja korkein kohta löytyy toisesta päästä. Tämä reitti on osa Ylläs-Pallas vaellusreittiä. Näin tämäkin tunturi on huiputettu ja kuva muistoksi ennen matkan jatkumista.

Nyt vuorossa olikin alasmeno, alhaalla siintää järvi ja Äkäshotelli. Alas päästyämme tuli opastus vesipisteelle, joten pullot täysiksi raikkaalla tunturipuron vedellä. Ja seuraavaksi pitikin ruveta katselemaan eväspaikkaa.

Seitakivi

  Saavuttiin seitakivelle Äkäsjärven rantaan, joka oli mitä mainioin taukopaikka. Alhaalla virtasi Äkäsjärvi ja maisemia kelpasi katsella. Jonkinlainen tulipaikkakin oli, mutta meiltä repusta löytyi kaasukeitin ja kahvipannu, joten vedet kiehumaan. Ruokana oli helppoa pussivästä, onneksi. Siinä sitten huomattiin, että ruokailuvälineet, mukit, lautaset  olivat jääneet mökin tiskipöydälle.

Seitakiven Selviytyjät joutuivat tosi toimiin.  Ei auttanut kun askarrella juomapulloista mukit ja lusikat, että päästiin syömään. Nuudelit Ikean minigrip-pussiin kypsymään ja kohta ruoka oli valmista. Isännän Leatherman pääsi kerrankin oikeuksiinsa.

Design by Ikea

Vatsa kylläisenä pääsimme jatkamaan matkaa ja seuraava etappi olisi äkäsmylly. Äkäsmylly pienine koskineen oli tosi hieno paikka. Siinä ohessa oli myös kiva laavupaikka ja talvisin latukahvila.

Loppumatka käveltiin hienoa metsäpolkua takaisin autolle. Noin 17 kilometrin matkaan kului koko päivä, joten reittejä suunniteltaessa kannattaa ottaa huomioon, että eteneminen täällä luonnossa ottaa oman aikansa.

Ja sitten vielä niksi, jos et halua että sataa: laita kuuma sadeasu päälle päivän retkelle ja älä ota kevyempiä vaatteita mukaan, niin ei varmasti sada, sääennusteita huolimatta.

Viimeinen päivä Ylläksellä käytettiin Yllästunturille huiputtamiseen, käytiin katsomassa  näkyykö poroja  ja kävimme huipulla kahvilla. Näin juhannusviikko kului nopeasti ja yötönyö tuli koettua jo toistamiseen. Kotiin oli pakko lähteä.

   "Jokainen pulma sisältää oman ratkaisunsa avaimen."

         - Stanley Arnold