Ylläs 2017

Ylläs 2017

Kesäloma Ylläksellä Heinäkuussa, kaksi viikkoa Lapin lumoissa. Auto täyteen retkeily varusteilta ja kohti pohjoista. Seikkailu alkakoon.

Matkalla pysähtelimme ja tutustuimme Suomen nähtävyyksiin. Matkakin kannattaa ottaa osana lomaa, suomessa kun on paljon kaikkia hienoja paikkoja. Itse yritämme valita edes osan reittiä eri teitä. 

Kalajoellakin kannattaa poiketa. Napapiirin ylittäminen, se on kuvan paikka. Nyt alkaa porojen pongailu.

Aamulla kun lähtee aikaisin, ehtii vielä illalla tehdä Velhonpolun lenkin. Ei kunnolla kamoja ehditty autosta purkaa, kun tossut kuljetti meitä Varkaankurun luontopolulle.

Tästä onkin muutama vuosi aikaa, kun viimeksi täällä olimme. Osa poluista tulee olemaan tuttuja, mutta paljon myös uutta koettavaa riittää varmasti.

Seuraavan päivän reitti, se pisin, Aakkenuksen valloitus, tehdään heti aluksi. Nyt on vielä voimia ja ilmatkin suosii. Ollaan mieheni kanssa tehty tämä retki aikaisemmin, mutta poitsu ei ollut silloin mukana. Ja vähän reittiä vaihdellen tämäkin tuntui ihan uudelta reitiltä.

Alun jyrkän nousun jälkeen, hyppelimme kiviä pitkin ja laskeuduimme alas.

Alhaalla odotti suomaisema pitkospuineen. Eikä taaskaan ollut hyttysiä. Pitkospuut kaipasivat vähän korjausta, mutta kyllä niitä pitkin vielä pääsi kulkemaan.

Sen jälkeen alkoikin reitin tylsin, metsäosuus. Tylsäksi reitin teki paarmat, jotka surrasi korvan juuressa. Kahdelle ötökkäkammoiselle se oli vähän liikaa, ja tämä osuus mentiinkin lujaa, juosten. Vauhti oli niin luja, että mieheni sininen takki jäi matkan varrelle. Joku ystävällinen sielu oli sen löytänyt ja palauttanut tuvalle, josta tyttäreni löysi sen parin viikon jälkeen heidän lomallaan. Nyt se takki roikkuu tulla eteisen naulassa. Kiitos.

Nousu Aakenustunturille alkoi ja itikat hävisi laelle päästessä. Tauko kannattaa siis pitää ylhäällä, jos itikoista ei välitä.

Tällä kertaa tunturissa oli myös pieniä lampia ja lunta paikka paikoin. Viimeksi jätimme käymättä pudonneen lentokoneen luona, joten nyt valitsimme reitin sen kautta. Paljon ei ollut koneesta enää jäljellä.

Siitä hiljakselleen laskeuduttiin alas kohti parkkipaikkaa ja autolle.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli Tähtipolku ja Pirunkuru. Pirunkurun nouseminen oli pirunmoista. Aika rankka rupeama, varsinkin kun ukkoskuuro yllätti kesken nousun. Sopi jotenkin kuvaan erittäin hyvin. Kastuttiin läpimäräksi ja onneksi ylhäällä oli laavu, jossa kuivateltiin ja vaihdettiin kuivaa ylle.

Alaspäin mentäessä ilma selkiintyi ja polkukin oli helppokulkuista.

Majapaikkaa meillä oli viihtyisä Ylläsmehto, joten illaksi pääsimme saunaan ja sänkyyn nukkumaan. Aamulla jaksaa taas lähteä vaeltamaan.

Kiirunakieppi, tälle reissulle me lähdettiin gondolihissien alapuolelta Ylläsjärven laskettelukeskukselta. Siellä ravintolan edessä  näimme TV:sitä tutun auton.

Hienon Kellostapulinkurun kivikkoinen osa kuljettiin pitkospuita pitkin. Tällä kertaa oli luntakin niin paljon, että pääsi laskemaan mäkeä istuinalustoilla. Pakkohan tämäkin oli kokea.

Varkaankurun laavun kautta Keskisenlaen
jylhässä tunturimaastossa pongailimme poroja ja paljon.

Tähän vielä Kukastunturin ja Kuerin valloitus, niin eka viikko oli kulunut.

"Eivät ihmiset vuoriin kompastu, vaan kiviin."

         - Hindustanilainen sananlasku